Henry Nyberg (syntynyt 5.5.1934) kuoli 25.10.2025 pitkäaikaisen sairauden murtamana. Hän oli perustajajäsen Turvallisuusmuseo kannatusyhdistys ry:ssä.
Henry oli merkittävä vaikuttaja suomalaisen turvallisuuskulttuurin kehittämisessä, ja hänen panoksensa Turvallisuusmuseon syntyyn ja toimintaan oli korvaamaton.
Turvallisuusmuseo kunnioittaa syvästi hänen elämäntyötään.
– Turvallisuusmuseon hallitus
Muistokirjoitus | Henry Nyberg 1934–2025
Kirjoittanut Jyri Paasonen
Pitkän uran turvallisuusalalla tehnyt Henry Nyberg on kuollut. Tämä blogi on omistettu hänen muistolleen ja se pohjautuu hänen haastatteluunsa, joka on julkaistu Yksityisen turvallisuusalan historia -teoksessa.
Soittokunnasta poliisiin
Henry Nyberg syntyi Keravalla vuonna 1934. Hän meni vuonna 1947 puolustusvoimien soitto-oppilaskouluun, jonka jälkeen hän meni armeijaan vuonna 1951. Tekniikkapuolesta Nyberg innostui armeijassa, kun hän kävi radiomekaanikkokurssin ja oli siellä loppuajan viestivälinevaraston hoitajana. Ensimmäisen radion hän rakensi saippuakoteloon.
Eräänä päivänä, kun hän meni Lahdesta junalla Helsinkiin, tuli häntä vastaan Kaivokadulla eräs kaveri, joka oli aikoinaan samassa soittokunnassa, jossa Nyberg oli Santahaminassa. Kaveri sanoi, että poliisisoittokunnassa on vapaa käyrätorven paikka. Neljän kuukauden kuluttua Nyberg olikin jo poliisilaitoksessa töissä. Hän oli siellä vahtimestarina ja soittokunnassa käyrätorven soittajana. Siitä alkoi poliisiura.
Nyberg meni Suomenlinnan poliisikouluun vuonna 1955. Nybergin mielestä poliisikoulu oli oikein mukava paikka, kun siellä oli puulämmitys ja puulämmittäjävuorot. Hän asui silloin kotona Kruununhaassa. Talvella, kun hän kävi Suomenlinnassa, oli siellä vanhoja opettajia, jotka pitivät luentoja.
Koulun johtaja oli musiikkimies, joka innostui, kun Nyberg soitti käyrätorvea. Siellä oli myös eräs opettaja, joka oli kouluttanut tiaisia. Kun Nyberg tuli aamulla, syötti opettaja niitä pihalla, ja ne söivät hänen kädestään. Poliisikoulu kesti silloin kolme kuukautta. Ruokailuun mentiin aina marssien.
Murharyhmästä neuvontatoimistoon
Nyberg oli ensin murharyhmässä hommissa muutaman vuoden ja sitten petostoimistossa lähes 20 vuotta. Hän muistaa, että silloin kun hän oli murharyhmässä päivystyksessä, oli aamulla aina kuolemantapauksia, joissa käytiin toteamassa kuolleen henkilöllisyys. Vanhempia ihmisiä kuoli yöllä. Välillä yövuoroon annettiin myös pyyntö, että pitää käydä ottamassa kiinni etsintäkuulutettu. Aamulla kuuden aikaan mentiin kotiosoitteisiin etsimään.
Esimerkiksi kerran Nyberg meni kumppaneineen Hämeentiellä sijainneeseen asuntoon aamulla, ja he kysyivät siellä olleelta naiselta miehestä. Mies ei kuulemma ollut asunnossa, mutta kun he hieman katselivat ympärilleen, löytyi etsintäkuulutettu sängyn alta. Sellaisia olivat hommat alkuun murharyhmässä.
Vuonna 1975 Nyberg houkuteltiin neuvontatoimistoon. Hän oli siellä pitkään kahdestaan toisen henkilön kanssa, kunnes sinne tuli lisää porukkaa töihin. Toimisto sijaitsi Unioninkadun ja Aleksin kulmassa. Se palveli kaikkia kansalaisia ja oli auki päivisin virka-aikana.
Neuvontatoimiston aikaan oli jo yhteistyötä yksityisen turvallisuusalan toimijoiden kanssa. Neuvonta oli lähinnä teknistä, esimerkiksi lukitusta koskevaa neuvontaa. Kun Pasilan poliisitalo valmistui vuonna 1982, oli Nyberg mukana suunnittelemassa sinne neuvontatoimiston tilaa, joka tehtiinkin heti ala-aulaan.
Ihmiset eivät kuitenkaan sinne enää samalla tavalla eksyneet. Se oli siellä aika monta vuotta, kunnes se taas siirrettiin Kasarmikatu 25:een. Nyberg ei kuitenkaan enää sinne mennyt, vaan jäi tekniseen toimistoon.
Nyberg oli neuvontatoimistossa erityisesti Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton kanssa yhteydessä. Lukoille oli esimerkiksi testivaatimukset. Aikoinaan oli Zeissin varmuuslukko tunnettu, ja se sai nimen poliisilukko.
Kilpailijat halusivat kuitenkin sen pois markkinoilta, joten tehtiin sellaiset vaatimukset, että se ei läpäissyt varsinkaan poraustestiä. Lukkotestit tehtiin VTT:llä, ja Nyberg oli siellä monessa testissä valvomassa.
Nybergin yhtenä tehtävänä oli myös kiertää ympäri Suomea, esimerkiksi lukkoseppien kevätkokouksissa. Nybergillä kumppaneineen oli mukana aina näyttelytavaraa, jota esiteltiin eri paikoissa.
1980-luvulla Nyberg teki tiirikointikokeen Bodan varmuuslukkoon 428. Testin jälkeen, kun se meni Bodalle, tekivät he uuden lukon, numero 429, jossa oli estetty kyseinen tiirikointi. Kyseistä lukkoa ei alkuun myyty kaupassa, vaan lukkosepät asensivat sitä. Nykyään kaikkiin Bodan varmuuslukkoihin on tehty kyseinen muutos.
Kansainväliset kuviot ja yhdistystoiminnan pioneeri
Kansainvälisiin kuvioihin Nyberg pääsi mukaan myös Scotland Yardin kautta 1980-luvun lopulla. Pääsy oli tarkasti kontrolloitua, ja vierailu tapahtui Suomen lähetystön kautta. Hän tutustui muun muassa hälytyskeskustoimintaan ja rikoslaboratorioon.
Vierailun aikaan oli juuri tapahtunut maailmankuulu murhatapaus, jossa uhri oli myrkytetty sateenvarjon avulla: sateenvarjon kärjestä irronnut äärimmäisen pieni, myrkytetty kuula aiheutti kuolettavan vamman. Tapaus teki syvän vaikutuksen ja konkretisoi kansainvälisen rikostorjunnan ja teknisen tutkinnan todellisuutta.
Nyberg oli keskeinen vaikuttaja myös suomalaisessa yhdistystoiminnassa, erityisesti Finnsecurityn synnyssä. Ajatus yhdistyksen perustamisesta sai alkunsa jo kesällä 1976, kun rikosturvallisuuden parissa työskentelevien henkilöiden yhteistyötä ja verkostoitumista alettiin tietoisesti edistää.
Nyberg oli aktiivisesti mukana näissä keskusteluissa, ja juuri hän esitti yhdistyksen nimeksi Finnsecurity – inspiraationa Lontoossa näkemänsä Security-messut, joiden nimeen hän lisäsi etuliitteen ”Finn”.
Varsinainen Finnsecurity-tapahtuma järjestettiin syyskuussa 1978, minkä jälkeen käynnistettiin yhdistyksen perustamistyö. Nyberg laati yhdistyksen ensimmäisen sääntöluonnoksen, jonka pohjalta lopulliset säännöt muotoiltiin. Perustava kokous pidettiin 21.11.1978 Mikonkadulla, ja yhdistyksen nimeksi vahvistettiin Finnsecurity.
Nyberg jäi eläkkeelle vuonna 1992, mutta hänen aktiivinen roolinsa turvallisuusalan kehittämisessä ei siihen päättynyt. Eläkepäivillään hän oli keskeisesti mukana myös Turvallisuusmuseon käynnistämisessä ja turvallisuusalan historian tallentamisessa.
Hänen työnsä, perintönsä ja vaikutuksensa elävät edelleen suomalaisessa turvallisuusalassa, yhdistystoiminnassa ja niissä lukemattomissa ihmisissä, joiden kanssa hän ehti toimia. Hänen muistonsa jää elämään.