Audiotel Scanlock

Tarinaa Yleinen elektroniikan kehitys 1960 luvun lopulla ja -70 luvulla avasi uusia mahdollisuuksia teknisen tiedusteluvälineistön kehittämiseksi. Puolijohdekomponentit pakattiin aina vain pienemmiksi mikropiireiksi, joiden massatuotanto alensi laitteiden hintoja. Erilaisia salakuunteluun soveltuvia laitteita ilmaantui myös kaupallisille markkinoilla. Erityisesti pienikokoisten helposti kuuntelukohteeseen piilotettavien radiolähettimien, ”langattomien mikrofonien” valmistaminen yksinkertaistui. Radiolähettimien käyttö oli yleensä kaikissa valtioissa säädeltyä ja luvanvaraista. Laitteita sai kuitenkin eri maissa valmistaa vapaasti ja markkinoida vientiin ulkomaille. Kansainvälisten lentoasemien verovapaisiin elektroniikkamyymälöihin ilmestyi -70 luvulla tarjolle monenlaisia langattomia mikrofoneja, oli yksinkertaisia pikkulasten valvontaan tarkoitettuja lähetin/vastaanotin pareja(babysitter), mutta myös hyvinkin vaikeasti havaittavia selkeästi salakuunteluun suunniteltuja lähettimiä (bugs). Salakuuntelulaitteiden esilläolon ja näkyvän markkinoinnin seurauksena salakuuntelu alettiin kokea useissa yrityksissä ja muissakin toimijoissa varteen otettavana riskinä. Syntyi tarve saada käyttöön salakuuntelulaitteiden havaitsemiseen soveltuvaa välineistöä. Yleistä elektroniikan mittausvälineistöä oli tietenkin olemassa kuten kenttävoimakkuusmittarit, laajalle alueelle virittyvät valvontavastaanottimet ja spektrianalysaattorit. Näiden käyttö edellytti kuitenkin erityskoulutettua henkilöstöä ja laitteistot olivat kömpelöitä. -70 luvun alussa ei ollut laajalle alueelle virittyviä VHF vastaanottimia tai ne olivat suhteettoman kalliita ammattilaislaitteita. Niinpä salakuuntelulähettimet toimivat usein yleisradion FM taajuusalueen lähituntumassa. Tällöin vastaanottoon voitiin käyttää tavallista yleisradiovastaanotinta pienillä viritysmuutoksilla. Melko nopeasti markkinoille ilmaantui yksinkertaisia manuaalisesti viritettäviä VHF-alueen vastaanottimia, mm.”ilmailuradion”nimellä ja samalla myös salakuuntelulähettimiä alettiin käyttämään näillä taajuusalueilla. Näitä samoja manuaaliviritteisiä vastaanottimia voitiin rajoitetusti käyttää myös salakuuntelulähettimien paljastamiseen. Varsin pian salakuuntelun käytetty taajuusalue laajeni aina UHF-taajuuksille asti ja manuaalisesti viritettävän vastaanottimen käyttö paljastusmittauksiin muodostui liian hitaaksi ja vaikeaksi. -70 luvun puolivälissä ilmestyivät markkinoille scannerit joita oli kehitetty salakuuntelulähettimien toteamiseksi tietyssä huonetilassa. Toimintaperiaatteena oli, että laite reagoi mahdollisimman laajalla taajuusalueella esiintyvään voimakkaimpaan radiosignaaliin. Laiteryhmässä esiintyi monen tasoisia laitteita, joista heikoimpien hyötyarvo oli lähinnä symbolinen. Turvallisuusmuseolle lahjoitetun englantilaisen AUDIOTEL international Ltd. valmistama Scanlock ECM on noin -80 luvun puolivälissä valmistettu salakuuntelulähettimien toteamiseen ja paikallistamiseen kehitetty vastaanotin scanneri. Se oli aikansa huipputuote . Laitteessa on laaja 8kHz-4GHz kattava taajuusalue. Sillä voidaan kuunnella vastaanotettavaa signaalia, jonka taajuus voidaan mitata. Antenni voidaan kytkeä sekä puhelinverkkoon, että sähkönjakeluverkkoon ja todeta näissä mahdollisesti esiintyvät kuuntelulaitteet . Laitteen peruskäytön oppi suhteellisen helposti ilman radiotekniikan tuntemusta. Toisaalta ammattitaitoinen käyttäjä saattoi tehdä monenlaisia analyyseja laitteen monipuolisten ominaisuuksien avulla. AUDIOTEL internationanl Ltd valmistaa edelleen korkealuokkaisia turvalaitteita. Tarinan Kirjoitti Ismo Kuuluvainen, joka oli Suojelupoliisin alan erikoisasiantuntija.