Aspo Paramic Oy:n tarina

ASPON TARINA Tämä tarina kertoo, miten pieni turvallisuusyritys voi lähteä elämään eriskummallisen kiinnostavaa elämää ja päätyä lopuksi osaksi jättimäistä kansainvälistä konsernia. Pienellä bisneksellä ja sen tuotteilla oli nimittäin ”ottajia”. 40 vuotta sitten, 1970-luvun alussa tekniikan tohtori Ralf Graffe (?) tekniikan lisensiaatti Anders Diel, Mikko Heikkinen ja Tapio Paatsola päättivät perustaa yhtiön, jonka tehtävä oli kehittää turvallisuusjärjestelmiä ja tuottaa komponetteja. Hieman myöhemmin mukaan tuli myös Antti Piippo. Yrityksen nimeksi tuli Oy Paramic Ab. Noin vuoden kuluttua miehet saivat Polttoaine Osuuskunta Oy:n (Aspo) innostumaan ideoistaan ja toisaalta komponenttituotanto vaati lisää rahoitusta. Yhtiön nimeksi tuli Oy Aspo Elekroniikka Ab. Perustajista Antti Piippo oli myöhemmin elektrotekniikan valmistajayrityksen Elcoteqin toinen perustaja, pääosakas ja Suomen neljänneksi rikkain mies. Parhaillaan Elcotecin liikevaihto oli kolme miljardia euroa. Mutta Elcotecilla ei ole mitään tekemistä tämän tarinan kanssa. Finnvideon kautta turvaurkoijaksi Palataan siis 1970-luvun Aspo Paramiciin. Paatsola ei kauaa yrityksessä viihtynyt, mutta yhtiö jatkoi elämäänsä ja vaihtoi vuosien varrella yritysostojen kautta nimeään useaan kertaan. Vuonna 1979 Aspo Oy osti Finnvideo Oy. Silloin yhtiön nimeksi vaihdettiin Aspo Elektroniikka Oy. Toiminta laajeni myös turvaurakointiin, koska Finnvideo Oy.llä oli asennustoimintaa. Aspo Elektroniikalla oli lisäksi tuotannollista toimintaa, kuten komponenttien valmistusta. Yhtiö työllisti 50 ihmistä Oulussa ja kymmenen ihmistä Helsingissä. Eräänä päivänä 1980-luvulla Aspo Elektroniikka osti Telenokia Oy:ltä kulunvalvontajärjestelmän nimeltä Timecon. Silloin Aspo Electroniikka oli jo yksi Suomen suurimmista turvallisuusalan yrityksistä, vaikka turvallisuusbisnes oli murusen kokoluokkaan Polttoaine Osuuskunta Oy:n koko toiminnasta. Itse asiassa turvallisuusbisnes oli Aspolle oli niin pieni, että turvabisnes myytiin Wärtsilälle, joka omisti Abloy Oy. Tämän jälkeen turvabisnes eteni niin, että Aspo perusti Wärtsilän ja Tietotehtaan kanssa yhteisyrityksen nimeltään ASW Systems kehittämään kulunvalvonta- ja työajanseurantajärjestelmiä. Siinä yhteydessä loppuasiakasrajapinnan toiminnot keskitettiin STWS yhtiöön jonka pääomistaja oli silloinen STV (Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy) ja vähemmistönä Wärtsilä. ASW-nimi ei kauaa elänyt. Muutamien mutkien kautta sen osti STWS, sitten 1993 STWS:n osti Securitas Ab ja näin siitä tuli osa kansainvälistä Securitas Groupia. Syyskuussa 2011 Niscayahin omistus siirtyi maailmanlaajuiselle jättikonsernille Stanley Black & Deckerille, jonka osa on suomessa toimiva Stanley Security Oy. Paramic ja Paramaster kiinnostivat Entä miksi Aspo Paramicin tuotteet kiinnostivat? Vuonna 1974 yhtiöön töihin mennyt Kari Melkko luonnehtii asiaa näin: ” Valmistimme Paramic-mikroaaltoilmaisimia, Paramaster-rikosilmoitinkeskuksia, ohituslaitteita, UV-valokennopareja, seismisiä ilmaisimia, robottipuhelimia ja hälytysten vastaanottolaitteita.” ” Varsinkin Paramic mikroaaltoilmaisimia valmistettiin tuhansia. Niitä myytiin Ruotsiin, Norjaan, Hollantiin, Belgiaan ja pari erää jopa Etelä-Afrikkaan saakka.” ”Paramaster rikosilmoituskeskus oli sen sijaan hyvin suosittu pienten kohteiden murtohälytyskeskus. Siitä tuli myöhemmin teknisesti parannettu versio. Suurin parannus oli laitteen piirilevy, jonka myötä laite alkoi myöhemmin myös toimia.” Mm. postilaitos osti Paramaster keskuksia satoja.